Säät ovat muuttuneet ihanan keväisiksi. Aurinko vilahtelee, vesi virtaa ja lasten rakastamaa kuralöllöä on nyt pihat täynnä. Taikapilven väki on tutkinut veden virtausta ja sen esteeksi tehdyn padon aiheuttamaa suurta allasta. Purojen virtaus piti yhteistuumiin saada pihalta poispäin. Puron virtauksen myötä tuli hyvä oivallus: "Sittenhän meillä ei ole enää vettä!"
”Sitten siellä ei saa
mennä vedenläpi. Siellä on onki-vanki!”
”Pesen autoa siellä. Kiva pesu!”
”Koska… Mie voin ajaa autolla kuralätäkössä!”
”Kaveri pesi miun autoa.”
”Minä tein siihen vesilätäkköön sillan”
”Sitä vettä lätäköstä pois”
”Otan vettä!”
”Myö otettiin rekan kyytii vettä!”
”Hyppäsimme lätäkössä!”
”Laitetaan vettä kannuun”
”Halusin saada uima-altaan!”
”Sain viiä vettä pois!”
”Tein hiekkalinnaa”
”Miutta on kivaa olla vetilätäköttä”
”Lammikkohommiii!!”
”Oli kivaa ku leikin
hiekkalaatikolla, siel oli VETTÄ!”
Kuraleikit antavat mahtavat puitteet tutkivaan ilmiöpohjaiseen oppimiseen!
Tutkimme lasten kanssa mm. sitä, kuinka vesilätäköstä saisi mahdollisimman suuren molskahduksen aikaiseksi. Kokeilimme heittää erilaisia esineitä eri kohtaan lätäkköä. Lopputuloksena totesimme, että mitä syvempi lätäkkö ja mitä painavampi esine, sitä suurempi molskahdus. Mutta; "suurin molskahdus tulee, kun hyppään siihe itse"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailusta :) Tervetuloa uudestaan!